katselin arto nyberg ohjelman ylen areenalta
join kaksi mukillista kahvia
vedin verhot sivuun
lasissa nyt vihreää teetä
aamu etenee
olla täällä
on tullut aika avata ikkuna
ihmisen mieltä
itäväylän liikenteen kohinaa
istua koneen ääressä
kaikki tapahtuu
elämän tilaa
sanat yhdessä
tutut kirjaimet omilla paikoillaan
tilaa toimia
kerrontaa saman tien
olla vaan
katsella tätä kaikkea
tapahtuu sinulla siinä
vaikutusta kaikki
juon lasista teetä
söin ruisleipää
katselen aikaani
matka jatkuu
siinä olet
kaikki on hyvin niin kuin aina
laitoin neljä kupillista pikakahvia
kuuntelin jotakin you tubesta
olla aikansa
tätä hetkeä
jo oli taivalta kaikki
kynällä piirtelin papereille
olla olemassa
hyvää iltaa
maksamakkaraa levitin maustetulle limpulle
katson eteenpäin
odottelen että catherine herää
kutakin hetkeä
kirjoitettavat sanat
matka jatkuu
koen
tunnelmaa kaikki
kaikki kaikkineen
sopivat sanat
pesukoneen ääni kuuluu naapurista
verhot olen vetänyt kiinni
kaikki tuntuu
kaikki omalla paikallaan
siinä olet
tiskasin tiskit pois
ilmaa ikkunasta
aurinkoista säätä
pari sanaa tänne
mitä sanat ovat ?
mitä sinä teet sanoillasi ?
onko sinulla omia sanoja ?
blogit elävät omaa elämäänsä
aikaa kaikki
ilmaa ikkunasta
istua tässä
hetken kuluttua tapaan catherinen
vuorossa uusi video chat
olla olemassa
elää rakastavan parin elämää
laitan vettä vedenkeittimeen
laitan kaksi mukillista pikakahvia ja pannullisen luomuteetä
toimin
elämä kantaa
toimin vailla tarpeettomia ajatuksia
huolettomuutta tällä tavalla kaikkineen
elämä etenee luontevasti
mieli on valpas
käytyäni pissalla katsoin ulos ikkunasta
punerrusta taivaalla
join lasista vihreää teetä
kello tikittää
kone humisee
kohti uutta iltaa
punaisella tarjottimella kaksi lasillista teetä
elää tässä
odottelen
toimin
tiskit odottavat
aikaa kaikki
kaikki kaikkineen
pöydällä odottaa iso kirje
kirjeen lukeminen on minulla kesken
catherine lähetti ihanan kirjeen
elämä etenee
kaikki on uutta ja ihmeellistä
kaikki tässä omana itsenään
illan äänessä suuri hiljaisuus
avaan ikkunan
tarvitsen raikasta ilmaa iltaani
katselen ulos
pimeyden kautta kuljemme kevääseen
olla kaikki
tämä suuri sellaisuus
istut aloillasi maalauksen ääressä
siinä kaikki
tietokoneongelmia vaikka kuinka sanat loppuvat kesken sanat ovat kuolleita kuoria nosta tuolia lähemmäksi pöytää ole oma itsesi anna jo olla ajassa kaikki varjot painavat päälle ei ole sijaa ihmislapselle aikaa kaikki kuka nousee tuulta vastaan miten paljon veräjän aita joustaa veräjän pimeys sinällään kantavat kivet kuormaa matkaa kaikki kuka kuulee ketäkin nousta tästä murheen alhosta linnan portit on avattu kuka tahansa saa astella sisään ei pääsymaksua ei tarjottavaa huonekalut kannettu jo pois mihinkään ei voi istahtaa lattia on kurainen täällä siis asusteli hirmuinen ei kannta tukea valtaa valta syö kaiken tuhoaa lopulta itsensä ajassa viive aina armoton tahoa mitään sumun takana takaan sen ei tänne voi jäädä multa tuoksuu multa tuoksuu...
tuntemattomat sanat
elämän ilme
jatkuvuutta kaikkineen
kahdella sormella naputtelen tätä
tämä ei ole kirjoituskone
en millään muista sitä
kirjaimet kuluvat näppäimistöltä
lasillinen vettä maistui
aikaa kaikki
ihminen ei pakene itseään
sanat laulavat vapautta
huoneet keräävät pölyä
aikaa riittämiin
sinä se jaksat kirjoittaa
nämä ilmeikkäät sanat
elämän kaikkeutta
elämää sellaisenaan
ja kimmo framelius nousee tuoliltaan
