elämän ilme
jatkuvuutta kaikkineen
kahdella sormella naputtelen tätä
tämä ei ole kirjoituskone
en millään muista sitä
kirjaimet kuluvat näppäimistöltä
lasillinen vettä maistui
aikaa kaikki
ihminen ei pakene itseään
sanat laulavat vapautta
huoneet keräävät pölyä
aikaa riittämiin
sinä se jaksat kirjoittaa
nämä ilmeikkäät sanat
elämän kaikkeutta
elämää sellaisenaan
ja kimmo framelius nousee tuoliltaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti