käytyäni pissalla katsoin ulos ikkunasta
punerrusta taivaalla
join lasista vihreää teetä
kello tikittää
kone humisee
kohti uutta iltaa
punaisella tarjottimella kaksi lasillista teetä
elää tässä
odottelen
toimin
tiskit odottavat
aikaa kaikki
kaikki kaikkineen
pöydällä odottaa iso kirje
kirjeen lukeminen on minulla kesken
catherine lähetti ihanan kirjeen
elämä etenee
kaikki on uutta ja ihmeellistä
kaikki tässä omana itsenään
illan äänessä suuri hiljaisuus
avaan ikkunan
tarvitsen raikasta ilmaa iltaani
katselen ulos
pimeyden kautta kuljemme kevääseen
olla kaikki
tämä suuri sellaisuus
istut aloillasi maalauksen ääressä
siinä kaikki
tietokoneongelmia vaikka kuinka sanat loppuvat kesken sanat ovat kuolleita kuoria nosta tuolia lähemmäksi pöytää ole oma itsesi anna jo olla ajassa kaikki varjot painavat päälle ei ole sijaa ihmislapselle aikaa kaikki kuka nousee tuulta vastaan miten paljon veräjän aita joustaa veräjän pimeys sinällään kantavat kivet kuormaa matkaa kaikki kuka kuulee ketäkin nousta tästä murheen alhosta linnan portit on avattu kuka tahansa saa astella sisään ei pääsymaksua ei tarjottavaa huonekalut kannettu jo pois mihinkään ei voi istahtaa lattia on kurainen täällä siis asusteli hirmuinen ei kannta tukea valtaa valta syö kaiken tuhoaa lopulta itsensä ajassa viive aina armoton tahoa mitään sumun takana takaan sen ei tänne voi jäädä multa tuoksuu multa tuoksuu...
tuntemattomat sanat
elämän ilme
jatkuvuutta kaikkineen
kahdella sormella naputtelen tätä
tämä ei ole kirjoituskone
en millään muista sitä
kirjaimet kuluvat näppäimistöltä
lasillinen vettä maistui
aikaa kaikki
ihminen ei pakene itseään
sanat laulavat vapautta
huoneet keräävät pölyä
aikaa riittämiin
sinä se jaksat kirjoittaa
nämä ilmeikkäät sanat
elämän kaikkeutta
elämää sellaisenaan
ja kimmo framelius nousee tuoliltaan
